20. kesäkuuta 2022

Toisinaan

 

 

A Loop-serie, 2022@SK

Toisinaan juomme
viskiä
                       ja istutamme perhosia kesäyön korvalle,

uni on syvää
          ja unetonta, unet
tulevat vasta aamun kielelle, välähtävät
ja katoavat.


                                                                Ajatus sinusta syö heränneet silmät,
                                                                        kierryn kerällä, sihisen ja manaan,
                                                                              päivään aukeaa pakoväylä,
                                                                                      sana juoksee

luullessaan itseään
viestinviejäksi.

                                               Mietin, oletko -
 
                                                                             Keväitä, kesiä ja teflonia,2022@SK 

 

Loistava tulevaisuus

 

 

The All-Seeing Eye-serie, 2022@SK

 

Tomulla on loistava tulevaisuus,
meidät muut syö aika,

                          se kasvattaa meidät hedelmikseen
                               mullan siemenkodissa.




Syömäpuikkoni rakastavat jäähyväisiä,
hyvästien viini on kirkasta vettä,
kaikkea muuta kirkkaampaa
suru.



Tässä sodassa kämmenet suojaavat salaisuuksiaan,
kuolleiden tähtien alla kuolleet hevoset syntyvät
uusiksi aurinkokunniksi ja maailmat pelastuvat.




Ehkä minä rakastan:

sokeaa miestä, sokeaa miestä ja durrakorppuja. 
 
                                                   Maihinnousuvehnää, 2022@SK 

 

29. toukokuuta 2022

Pehmein alkuaine


 

Letters, 2022@SK

 

Pehmein alkuaine, mikä se olisi: unikonpunainen vai lyijysula, tomuksi kivettyneet
hedelmät tai kenties varsovien siementen tuhka, talletan sormenjälkiä lyijykirjaan,
terälehtiä tunnistamattomista kasveista, metsästä löytyneiden hampaiden raunioita,
kaarnanpalasia, puiden oksilla roikkuvaa jäkälää, sateessa ruostuneita metalliesineitä.

Pikku hiljaa päivä löytää reittinsä, se luottaa aurinkokartastoon ja pilvien kompasseihin, 
se tietää:

aika on paikkoja, joihin 
haluaa herätä.  

 

                              Näin sinussa unen, kuudennen nuotin, 2022@SK

 

Paperin lävitse siivilöityvässä valossa kuultaa kevät

 


 

 

AO, 2022@SK

 

Laskostaa lentonsa, taitella se somasti origamiksi, joka muistuttaa kaikkea 
eikä mitään, paperin lävitse siivilöityvässä valossa kuultaa kevät, nämä 
käsikirjoitukset ovat alituisella matkalla, ne liikkuvat kuin  Saharan hiekka, 
muodostavat dyynejä, joiden syvyydestä kenelläkään ei ole perimätietoa,
millaisia luita niiden pohjalla mahtaakaan lymytä, polvilumpioiden metsiköt
odottavat siellä jossakin marssikäskyään.


Kirjoitin, mitä kirjoitin,
en aio tehdä niille juudaksia,
en  lähettää maanpakoon,
sulkea eläintarhan kellariin,
annan niiden rakentaa oman Nooan arkkinsa
ja päästän ne purjehtimaan maailman ääriin.

Sitten lepään päivänvalon riippumatossa, kunnes
minusta on jäljellä vain maan lävitse kukkiva surupuku.

 
                           Näin sinussa unen, kuudennen nuotin, 2022@SK 

 

Nuolenkärki


 

A Sunset, details, 2021@SK

 

Minun rakastettuni;

täynnä löytöjä ja vapaamittaa, pellon reunalla
korppien enkelparvi syö ketunpojan unet,

                voi sinua ihminen, miten palat ja heilimöit!



Nuoruuteni
tuossa 
pienessä
pahvikotelossa.

Jokunen kirje rintamalta.
Opiskeluvuosien repaleinen muistivihko viinitahroin kukitettu:

Gaudeamus Igitur!

Ehkä – pitäisi palata Pohjois-Karjalaan, historiamme tähtitarhoihin,
lyödä päänsä ikimäntyyn ja kokea herääminen.


Runoilija minussa kaivautuu punaiseen graniittiin.
Nuolenkärki. Levoton kyselijä.

                                                          Kaarnanpala meripihkassa, 2021@SK

 

Annan aaveiden lähteä

 

 

 

A Sunset, details, 2021@SK

 

Pulavuosien jälkeen istutamme
elämäniloisia rönsyjä,

             talvik tulee kyllä huopatossuvarpain, sylissään
tulta ja tomua, antaa sen tulla - 
tuokoon leipää muassaan, perunoita ja pakolaiskirjallisuutta.



Kysyn männyltä:

- Mikä ruumiinosani olet,
           sydän vai keuhkot, kädet vai jalat,
                silmät, kenties suu?


Annan aaveiden lähteä valkealla laivalla, juurrun mietiskelijäksi,
männyksi.


Epäilemättä tulen vielä kirjoittamaan 
kukista ja perhosista, pienistä
kuoriaisista ja kaikesta,

pakenemaan Varjomaasta maahan, jossa ihmeet ovat mahdollisia.

 

                                          Kaarnanpala meripihkassa, 2021@SK

 

Asioita, jotka kuoriutuvat

 

 

 

Photos from memories-serie, 2022@SK

 

Vesi harjaa auringonpolttamia seiniä, paljastaa lautojen ruumit, kallot ja sormet,
pääskyset ovat täällä, pienet tuulten tuomat jumalat taivaan virtaavalta
siniseltä helmalta.


Kasvosi toiselta planeetalta, hukattujen koneenosien hyödyttömyys, hiljaisuus
hylättyjen kappaleiden alla, halu kuiskata kulmien suuntaan tai laskea pinta-aloja,
joiden tietämyksellä ei tee mitään, sellaista on elämä, opimme kierrättämään asioita,
katsomaan, miten laimennettu muste jää paperin vangiksi.


Silti
on asioita, jotka
kuoriutuvat.

Kuten vaikkapa jalanjäljet
tai partaveitsen terällä piileskelevä myrsky.
 
                                                Näin sinussa unen, kuudennen nuotin, 2022@SK 

 

26. toukokuuta 2022

Appelsiinien tuoksu


 

Somesome notes-serie, 2020@SK

Asioita, jotka vielä pysyvät hyppysissä.
Kivet ja simpukat. Hunaja ja mantelit.
Verhojen raosta aamun ohut valo.
Sen täyteläisyys. Appelsiinien tuoksu.


┌  ┘┐└┌  ┘┐└ ┌  ┘┐└┌ 

          ┐└ ┌  ┘┐

                     ┌  ┘┐└┌ 



Leipää ja suolaa. Siinä on tarpeeksi.
Veden kirpeydelle. Leipää ja suolaa.
Sipaisu päivänlämmintä taivasta.
Ajatus sinusta. Appelsiinien tuoksu.




└┌  ┘┐└ ┌  ┘┐└┌ ┌  ┘┐

         └ ┌  ┘┐└┌ 

                        ┌  ┘┐ ┘

 

                                                           TABULA RASA, 2020@SK

Ajatus sahramista

 

 

 

Somesome notes-serie, 2020@SK

 

Ajatus sahramista. Lämmin multa. Lentosää.
Miten pyramidien ja vuorten huipuilla aina tuulee.
Joidenkin ihmisten käsittämätön vihamielisyys.


┌  ┘┐└  ┌  ┘┐└┌  ┘┐└

     ┌  ┘┐└

                  ┌  ┘┐└



Merien tutkimattomuus. Äärettömän käsite. Linnut.
Veden olomuodot. Sitruunan kuoren makeus. Kyynel.
Miten joku on aina rakkaampi toista. Kaikkein rakkain.



└┌  ┘┐└  ┌  ┘┐└  ┌  ┘┐└

            ┌  ┘┐└ 

                        └  ┌  ┘┐

 

 

                                                           TABULA RASA, 2020@SK

 

Liian halvalla ostetun postimerkin tuoksu

 

 


 

Something About a-serie, 2022@SK

Ikkunat venyvät uteliaisuuttaan,
kynnykset riisuutuvat naulaan,
niskan päällä liian halvalla
ostetun

               postimerkin tuoksu.


Luet itsesi kotiin, sinne maitolaiturin kohtuun,
siellä lapset kasvavat hitaasti, siellä muistiin
jää kerroksia, ei pelkkää liimattua todellisuutta.

Täällä sodan keskellä viimeiset murut on annettava etulinjan miehille,
he muistavat pidemälle kuin me,  he muistavat 
                                kuvaruutujen taakse.
 
 
                                                      Varastettu performanssi, 2022@SK 

Testamentti


 

Little Goodbyes 11, 2022@SK

Kuoleman bakteerit peittävät yöpöydän, unet ovat suruseremonia, josta jää
silmien pintaan saippuajälkiä, ne valuvat kyynelten mukana viemäriin.

Haluan reunalla olevia asioita, kuten kuolemattomuuden sormia tai perhosen
kuolinlampuksi huoneeni kattoon,  liekin varjon luuytimestä luodakseni
eräänlaisen diktatuurin, tuhotakseni rauniot, jotka kylpevät eilisissä.


Käännän omia lauseitani synnyttääkseni musteen jauhelapsia, joiden hedelmällisillä
rintakehillä kukkien avajaiset murtavat pikku hirviä ja siirtävät reunaa ja marginaalia
hitusen tuonnemmaksi, hitusen kauemmaksi kuolemasta tai rakkaudesta, joka on
luiden painoa ja yön hiertämien kukkien nollpainovoimaa, meren puutavaraa sekä 
pieniä esittelyjä iholla: jätettä, tuhlausta, hukkaa.


Paperinurkkauksen sudenhetkessä huulet ovat pelkkä luottokortti, jonka konkurssi
sekoittaa kuolemaa hiuksille ja planeettojen täyttämät huoneet täyttyvät
merenkulkijoista, jotka luulivat osaavansa lukea taivasta.


Me tapaamme vain tässä: paperilla, kasvatamme hiuksia hiljaisille sormille,
puuvillaa, silkkiä, pellavaa ja kananlihaa, kammiot ovat täynnä nälkäisiä
ja janoisia kuituja, joilla on leijonan kasvot ja silmät tummasta mudasta.

Nostaisitko siis sormesi, jotta voisimme pelata luupeliä ja olla säikeitä, joiden
kauneus saa vilunväristyksemme itkemään.

Haluisin sulkea jäännöksesi testamenttivaloon, ommella sen saumat tummalla
langalla ja katsoa, miten kasvojesi pieni ovi vuotaa valoa, sinä puolestasi haluaisit
luodan oman heimosi ja paeta, haluaisit sulkea jäljellä olevan ajan kämmenillesi
ikään kuin kämmenesi olisivat madonreikä lumottujen solujen luokse.


Tämä on
Luiden Syömisen Yö. 

Soluni ovat sideharsoa, lunta ja siemeniä. 
Huulesi ovat menettäneet lehtensä kauan sitten.

(Nämä molemmat ensimmäistä kertaa). 




Kuolema on kutsunut meitä nimiltä, luullut meitä savukkeiksi, kynttilöiksi,
saranoiksi, peliksi, jota se voi pelata, mutta me syömme kuoleman sydämen
ja liukastamme sen kielen saippualla, poltamme reikiä tulevaisuuteen.


Anna, ota,
pue, riisu.

Korvaa universumisi tyhjyydellä.



Mitä muuta voisin sanoa? 
 
 
                                         Näin sinussa unen, kuudennen nuotin, 2022@SK 

 

Sadetanssi

 


Little Goodbyes 9, 2022@SK

 

 

Vasikansilmiä ja koirankuita,
syntyville nostetaan malja
ja tanssitaan sadetanssi,
katsotaan risukeittimen kieleltä
toteemieläin,

                    nimetään sen mukaan. 
 
 
                              Koirankuu, 2022@SK